Varmat Päivät koostuu intoa hehkuvista naisista, jotka heittäytyvät omien biisiensä vietäviksi. Varmat Päivät on keikkaillut lähes vuosikymmenen hyvällä meiningillä. Mutta kuinka kaikki alkoi...

Vanhan Itä-Saksan puolella Dresdenissä syksyllä -92 pinaattikeitto palaa kaasuliedelle, sedät jaksaa heilua Lapinlahden Lintujen kasetilla ja Irmeli alkaa haaveilla rumpuopinnoista. Hiukan ennen Suomeen paluuta syntyy laulu ’Dresdenin tuhkimo’. Varmojen Päivien laskettu aika lähestyy... Kotiin palattua lauluja alkaa pulputa. Ja kun on lauluja, tarvitaan bändi niitä esittämään. Irmeli kutsuu kylän naiset koolle ja laulaa laulujaan. Into tarttuu muihinkin ja tulevan bändin nimeä mietitään porukalla. Ehdotuksia singahtelee, mutta sopivaa ei vielä löydy. Naisten lähdettyä Irmeli ajattelee kylän runsasta lapsikatrasta: ’On taidettu muissakin perheissä luottaa varmoihin päiviin’, naureskelee Irmeli mielessään. Varmat Päivät! Siinähän se on. Elämää voi aina kuvitella suunnittelevansa, mutta se kulkee kuitenkin omia polkujaan. Varmat Päivät perustettiin syksyllä 1993, ettei sitten mummona tarvitsisi katua. Keväällä -94 bändillä on ensimmäinen keikka Tammisaaren Stadshotellissa, solisti 7. kuulla raskaana. Toisella keikalla elokuussa Turussa, Pohjoismaisessa Naisten Forumissa uusi vauva on muutaman päivän ikäinen. Neljännen lapsensa synnyttänyt Irmeli hikoilee 30 asteen helteessä shortseissa ja tukisukkahousuissa... Rock?!

Jo hyvin alkumetreillä Varmikset alkoivat haaveilla ihan oikean levyn tekemisestä. Ja tuo haave toteutui syksyllä 2005, kun Rubato Music (www.rubatomusic.com) julkaisi esikoisemme Naisen taivas -albumin.

Pepillä on asiaa; parhaita muistoja: Kun Mango-studiolla sukkaa kutovista omakustanneartisteista kuoriutui hurjia rock -perhosia... Kun äititapahtumassa yleisö eli mukana konkreettisesti naurusta kyyneliin... Kun pitkän ajomatkan, roudaamisen ja odottelun jälkeen bändi syttyi lavalla ja sai vanhatkin biisit kulkemaan aivan uudella drivella... Kun kovasti jännitetty tv -esiintyminen sujui paremmin kuin kukaan oli osannut odottaa... Kun sateesta ja myrskystä huolimatta ulkokeikalla oli valtavasti innostunutta yleisöä... Kun painotuore ensilevy oli todellisuutta... Kun sähköiset soittimet järjestivät yllätyksiä kesken setin ja bändi jatkoi rinta rottingilla niinkuin kommervenkit kuuluisivat asiaan...
Kaikki ne upeat ja ystävälliset ihmiset, joita "musiikkiuran" varrella oli onni kohdata...

Sivun mustavalkokuvassa nuoret neidot Tinde(rusettipää) ja Intro(polkkatukkainen) ensin mainitun 3-vuotissynttäreillä. Liekö siinä neidot jo sopimassa bänditreenejä vaiko peräti keikkaa....Lisää tuosta pitkästä ystävyydestä saa kuulla lukaisemalla Farkkukansaa-biisin sanat.

Ja matka jatkuu eväsvuorosta toiseen...., vesi kielellä...., naurua pidättelemättä.....