Varmat Päivät koostuu intoa hehkuvista naisista,
jotka heittäytyvät omien biisiensä vietäviksi. Varmat Päivät
on keikkaillut lähes vuosikymmenen hyvällä meiningillä. Mutta
kuinka kaikki alkoi...
Vanhan Itä-Saksan puolella Dresdenissä syksyllä -92 pinaattikeitto
palaa kaasuliedelle, sedät jaksaa heilua Lapinlahden Lintujen
kasetilla ja Irmeli alkaa haaveilla rumpuopinnoista. Hiukan
ennen Suomeen paluuta syntyy laulu ’Dresdenin tuhkimo’. Varmojen
Päivien laskettu aika lähestyy... Kotiin palattua lauluja
alkaa pulputa. Ja kun on lauluja, tarvitaan bändi niitä esittämään.
Irmeli kutsuu kylän naiset koolle ja laulaa laulujaan. Into
tarttuu muihinkin ja tulevan bändin nimeä mietitään porukalla.
Ehdotuksia singahtelee, mutta sopivaa ei vielä löydy. Naisten
lähdettyä Irmeli ajattelee kylän runsasta lapsikatrasta: ’On
taidettu muissakin perheissä luottaa varmoihin päiviin’, naureskelee
Irmeli mielessään. Varmat Päivät! Siinähän se on. Elämää voi
aina kuvitella suunnittelevansa, mutta se kulkee kuitenkin
omia polkujaan. Varmat Päivät perustettiin syksyllä 1993,
ettei sitten mummona tarvitsisi katua. Keväällä -94 bändillä
on ensimmäinen keikka Tammisaaren Stadshotellissa, solisti
7. kuulla raskaana. Toisella keikalla elokuussa Turussa, Pohjoismaisessa
Naisten Forumissa uusi vauva on muutaman päivän ikäinen. Neljännen
lapsensa synnyttänyt Irmeli hikoilee 30 asteen helteessä shortseissa
ja tukisukkahousuissa... Rock?!
Jo hyvin alkumetreillä Varmikset alkoivat haaveilla ihan oikean
levyn tekemisestä. Ja tuo haave toteutui syksyllä 2005, kun
Rubato Music (www.rubatomusic.com) julkaisi esikoisemme Naisen
taivas -albumin.
Pepillä on asiaa; parhaita muistoja: Kun Mango-studiolla sukkaa
kutovista omakustanneartisteista kuoriutui hurjia rock -perhosia...
Kun äititapahtumassa yleisö eli mukana konkreettisesti naurusta
kyyneliin... Kun pitkän ajomatkan, roudaamisen ja odottelun
jälkeen bändi syttyi lavalla ja sai vanhatkin biisit kulkemaan
aivan uudella drivella... Kun kovasti jännitetty tv -esiintyminen
sujui paremmin kuin kukaan oli osannut odottaa... Kun sateesta
ja myrskystä huolimatta ulkokeikalla oli valtavasti innostunutta
yleisöä... Kun painotuore ensilevy oli todellisuutta... Kun
sähköiset soittimet järjestivät yllätyksiä kesken setin ja
bändi jatkoi rinta rottingilla niinkuin kommervenkit kuuluisivat
asiaan...
Kaikki ne upeat ja ystävälliset ihmiset, joita "musiikkiuran"
varrella oli onni kohdata...
Sivun mustavalkokuvassa nuoret neidot Tinde(rusettipää) ja
Intro(polkkatukkainen) ensin mainitun 3-vuotissynttäreillä.
Liekö siinä neidot jo sopimassa bänditreenejä vaiko peräti
keikkaa....Lisää tuosta pitkästä ystävyydestä saa kuulla lukaisemalla
Farkkukansaa-biisin sanat.
Ja matka jatkuu eväsvuorosta toiseen...., vesi kielellä....,
naurua pidättelemättä.....
|

|